Suomen piilotyömarkkinat: kuinka paljon on kyse siitä, kenet tunnet?

Suomessa on tunnetusti suhdepohjainen ammatillinen kulttuuri, ja data vahvistaa tämän. Markkinoinnissa ja rahoituksessa suurempi osa rooleista täytetään yksityisten verkostojen kautta kuin julkisen työnvälitysalustan kautta, mikä tarkoittaa, että oikeiden ihmisten tunteminen ei ole vain hyödyllistä, vaan usein ratkaisevaa. Jos haet töitä yksinomaan julkisten ilmoitusten kautta, näet vain osan kuvasta. Työpaikat, joita ei koskaan julkaista, täytetään ihmisten toimesta, jotka olivat jo huoneessa, tai tunsivat jonkun, joka oli.

Jos joka viides rooli ei koskaan päädy julkiselle alustalle, käytännön kysymys on, miten löytää loput. Suomessa kyse on harvemmin aggressiivisesta verkostoitumisesta ja useammin siitä, että olet näkyvä ja helposti tavoitettavissa markkinalla, joka on tarpeeksi pieni, että maine kulkee.

Kolme reittiä nostaa rooleja esiin ennen julkista alustaa tai sen sijaan. Yritysten urasivut ovat suorin tie, ja monet suomalaiset työnantajat julkaisevat siellä ensin ja jakavat muualle vasta myöhemmin, jos lainkaan: oppaamme parhaista työpaikkasivustoista Suomessa kertoo, mitkä palvelut oikeasti indeksoivat niitä. Ammattiliitot ja -järjestöt, joiden jäsenyysaste on Suomessa poikkeuksellisen korkea, ylläpitävät omia työpaikkailmoituksiaan ja jäsentapahtumiaan. Rekrytointitoimistoilla on toimeksiantoja, joita ei koskaan julkaista, mikä korostuu ylimmillä tasoilla: vain 3 % listatuista suomalaisista töistä on senior-, johtaja- tai eksekutiivitasolla.

Mikään tästä ei korvaa hakemista. Se muuttaa järjestystä: tee itsestäsi löydettävä ensin, jotta kun paikka aukeaa, olet jo nimi etkä ansioluettelo pinossa. Ajantasainen LinkedIn-profiili on vähimmäisvaatimus, koska sieltä suomalaiset rekrytoijat katsovat ensimmäisenä ja siellä moni ensikontakti syntyy.